Sodan filosofiaa…?

Olen pohtinut viime aikoina paljonkin otsikon mukaista aihetta. Ajatuksiani ovat jälleen kehittäneet viimeaikaiset uutiset kotimaassa.

Semantiikkaan liittyen totean aika ilmeisen ajatuksen siitä, onko suomi sodassa.. Ei ole. Afganistanin sisäistä, sinällään hyvinkin väkivaltaista, ongelmaa ei voitane sanoa sodaksi ylipäätään? Vertailun vuoksi, oliko suomi sodassa silloin kun turkistarhaaja ampui lakia rikkoneita eläinaktivisteja? Vai olisiko suomi sodassa, jos tällaisia tapauksia sattuisi joka päivä?

Tältä pohjalta voidaan ryhtyä miettimään mitä Afganistanissa tapahtuu. Siellä on siis demokraattisesti valittu hallitus, ja kohta uudelleen valittu presidentti. (Tiedän, ettei tuo vaali mennyt ihan meidän mittapuun mukaan oikein, mutta ei täällä mene moni muukaan asia ihan meidän pohjoismaisen mittapuun mukaan! ) Tätä Afganistanin mittapuun mukaan demokraattisesti valittua hallintoa vastustaa joukko henkilöitä väkivallalla. Ehkä se voisi olla sisällissotaa, mutta ei kai nyt sentään Geneven sopimusten mukaista kahden, tai useamman, suvereenin valtiomahdin käymää voimanmittelöä?

Eli pääsemme siihen johtopäätökseen, että Afganistanissa on käynnissä sisällissota. Miksi? Lyhyesti voin kertoa kaksi pääsyytä tämän hetken hallinnon vastustamiselle. Ensimmäiseksi Afganistanissa kasvatetaan maailman oopiumunikoista suurin osa. Se on isompi bisnes kuin Nokian kännykät ja tarjoaa elinkeinon isolle joukolle ihmisiä! Toisekseen maassa on iso joukko äärimmäisen vanhoillisia miehiä, jotka kokevat maailmanlopun alkuna sen, että naiset kulkevat ilman sukulaismiestä missään julkisella paikalla. Puhumattakaan siitä, että naiset oppisivat lukemaan ja menisivät töihin… Valitettavasti edellä mainituilla ihmisillä on myös runsaasti erilaisia motiiveja muuttaa meidän yhteiskuntaa kovin erilaiseksi kuin mitä se nyt on.

Niin kaukaiselta kuin se voi kuulostaa, niin on myös hyvin konkreettisesti Suomen etu, että Afganistanin naiset (ja myös miehet!) oppivat lukemaan ja hakevat itselleen muuta tekemistä kuin unikon kasvattamisen tai paratiisiin lähtemisen äärivanhoillisen islamilaisuuden nimissä. Miksi? No tietysti siksi, että he oppisivat tekemään jotain rakentavaa elämällään ja myös näkemään valoa huomisessa!

Mitä me sitten tehdään täällä.. Ensimmäiseksi teemme parhaamme, jotta tämän maan kaikki lapset saisivat käydä koulua ja oppia mahdollisimman paljon asioita ympäröivästä maailmasta! TIETO luo tässä kohdin tuskaa kehitystä vastustaville, mutta sen lisääntyminen tämän maan nuorissa ei varmasti ole haitaksi kenellekään tässä maailmassa! Toisekseen yritämme siivota tätä maata erilaisista rosvoista.

Näitä rosvoiksi nimittämiäni henkilöitä löytyy muutamia vähän erilaisia. Osa on siis huumekaupassa mukana olevia henkilöitä, ja sitten se toinen osa, joka on pelkästään aatteen takia näissä talkoissa mukana.. Näistä molemmista ryhmistä löytyy karkeasti jaoteltuna kahta eri luokkaa. Ensimmäiseksi määrittelisin ”taparosvot”, verraten heitä esim. ”tapauskovaisiin”, eli henkilöihin joiden motivaatio muuttuu vallitsevan ilmatilan mukaan. Toisekseen täältä löytyy myös henkilöitä joiden motivaatio on sitä luokkaa, että heitä lähinnä hymyilyttää kun he räjäyttävät itsensä palasiksi..

Oikeuslaitos kykenee puuttumaan edellä mainituista ryhmistä ensimmäiseen, koska he ”mukautuvat” tilanteeseen, jossa he jäävät kiinni ja saavat tuomion. Tällaiset henkilöt saattavat jättää jopa rosvoilun kokonaan, jos he näkevät vastustuksen olevan liian suurta. Näitä ”taparosvoja” on joukosta onneksi suurin osa! Sitten on se varsinainen hardcore-ryhmä, jonka päätä ei paljoa palella, vaikka mitä tekisi..

Tähän joukkoon ei myöskään ole kovin suurta pelotetta poliisilla, tuomarilla tai vankilalla.. Jotta voimme varmistaa, ettei tällainen henkilö tule uudestaan kenenkään kohdalle pahoin aikein, joudumme valitettavasti järjestämään näille yksilöille pikamatkan sinne paratiisiin. Minä toivon, että sähköpostiini laittaa omalla nimellään viestiä se, joka haluaa mennä sanomaan kuoleman säkeitä jäätävän rauhallisesti lausuvalle pommimiehelle, että ”Vi ska diskutera lite mera..” Jos et halua omaa nimeäsi laittaa sähköpostiin, niin laita hyvä ihminen edes pomminvarma vinkki, miten tällaisen henkilön aikeet saadaan muuttumaan muutamalla sanalla?

Yhteenvetona, me vapaaehtoiset suomalaiset sotilaat olemme täällä töissä osana kansainvälistä panostusta, siivoamassa kartalta aika väkivaltaista rosvojoukkoa ja luomassa pieneltä osaltamme turvallisempaa huomista meille kaikille. Tähän työhön kuuluu valitettavasti tiettyjä riskitekijöitä, sekä meille, että vastustajalle.

Mutta miten näiden riskien jatkuva jeesustelu mediassa auttaa ratkaisemaan ongelmaa? Eikö olisi rakentavampaa nähdä työmme niin tärkeänä ja hyvänä kuin se on, ja kunnioittaa tätä työtä tekeviä, sekä meidän omaisia, antamalla meille ”työrauha”? Minua kiinnostaisi myös kuulla joku älykäs mielipide siihen miten tällainen ”väkivalta” hysterian lietsominen mediassa auttaa asiaa? Viittaan tällä pitkähköihin kirjoituksiin, joissa hehkutetaan sitä, että suomalaiset ovat joutuneet ampumaan ja ehkä joku vastustaja on mahdollisesti jopa loukkaantunut (jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti!) tai ”hui kauheata” kenties jopa kuollut.

Minä kuulisin keskustelun jatkamiseksi mielelläni myös mikä on toimivin keino estää miestä, joka heittää rikkihappoa nuoren tytön kasvoille, koska tämä on mennyt kouluun, uusimasta tekoaan? Tai miten estää miestä, joka virittää yleisessä käytössä olevalle tielle painolaukaisimella olevan miinan (räjähde joka EI valitse uhriaan, vaan laukeaa seuraavan auton/aasinratsastajan kohdalla)?

Eikö ole oikein antaa, tällaisia miehiä vastustavalle laillisesti valitulle hallinnolle, kaikki se apu jonka voimme?

Vai olenko väärässä..?


Lopuksi Darin kielen viisaus:

دوست آنست که دست آدم را در پریشان حالی ودرماندگی اش بگیرد

“A real friend takes the hand of his friend in overwhelming worry and fire”



Terveisin,
Poikanne maailmalta